Suomessa on eri arvioiden mukaan 50 000 - 70 000 syrjäytymisriskissä olevaa nuorta.[i] Vuonna 2022 noin 15% 18-25-vuotiaista ei ollut opiskelun, työn tai varusmiespalvelun piirissä. Syitä on lukuisia. Muun muassa lastensuojeluasiakkuus lapsena tai nuorena, mielenterveyden ongelmat ja käytöshäiriöt ovat tutkimusten mukaan keskeisiä taustatekijöitä syrjäytymiselle.[ii] Yksi tekijä voi olla myös elämän perustekijöiden hahmottumattomuus. Elämä näyttäytyy loputtomana mahdollisuuksien verkostona, josta ei kykene valitsemaan mihin sitoutuisi. Jokainen valinta vaikuttaa satunnaiselta, joka mahdollisesti sulkee muita mahdollisuuksia. Nykyaika painottaa itsen kuuntelua, itsen toteuttamista ja menestystä, joka seuraa siitä, että on rohkeasti kuunnellut sisintään. Tämä itsen kuuntelemisen ihanne ja sen tuoma menestys synnyttävät myös ei syrjäytyneissä aikuisissa hiljaista tai voimakkaampaakin myrskyä mielessä siitä, että ehkä pitäisi tehdä jotain sellaista, jossa toteutan paremmin itseäni. Miksen minäkin voisi menestyä toteuttamalla itseäni paremmin? Miksen minä voisi olla se, joka jää historian kirjoihin?
Paradoksaalisesti itsen toteuttamisen unelma ei välttämättä vie kohti onnellisuutta, vaan johtaa pahimmillaan loputtomaan itsen etsimiseen, tyhjiöön, josta ei löydy mitään, sitoutumattomuuteen ja vastuun välttelyyn. Myytti itsensä toteuttamisesta kehittyi 1800-luvulla, ja erityisesti taitelijat, kirjailijat, filosofit ja muusikot ovat 1900-luvulla voimistaneet tätä myyttiä. Itävaltalaissyntyinen psykiatri Viktor Frankl on tuonut hyvin kirjoituksissaan esiin, että löydämme itsemme vain suuntautumalla itsemme ulkopuolelle maailmaan, sitoutumalla tekoihin ja ihmisiin, kantamalla vastuumme omasta ja muiden elämästä.[iii] Löydämme itsemme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa ja pikkuhiljaa löydämme uusia ja itsellekin tuntemattomia puolia itsestämme ja tavastamme tuntea, kokea ja käyttäytyä. Löydämme itseämme sitoutumalla tekemään jotakin, parhaimmillaan ja tyydyttävimmillään vielä jotakin sellaista, jossa voimme auttaa jotakuta toista ihmistä. Olisiko vanhempien ja peruskoulun mahdollista opettaa yhteisöihin ja yhteiskuntaan sitouttavampaa ihannetta? Olisiko mahdollista opettaa nuorille, että hyvä yhteiskunnallinen elämä rakentuu siitä, että me kaikki teemme oman osuutemme yhteiskunnan jäseninä. Kannamme vastuuta muista ihmisistä ja sitoudumme näin yhteiskuntaan työmme ja ihmissuhteiden kautta. Ehkä elämä ei ole niin monimutkaista tai hahmotonta, vaan hyvinkin yksinkertaista. Olemme jatkuvassa vaihdannan tilassa, jossa eri ihmiset tekevät erilaisia töitä, joilla me parannamme osaltamme yhteiskuntaa. Tämän osallisuuden kautta tunnemme kuuluvamme yhteisöön ja meillä on myös ihmissuhteita. Ehkä hyvään elämään riittää, kuten Sigmund Freud on todennut, kyky rakastaa ja tehdä työtä.
[i] Aluehallintoviraston tilastotieto: https://beta.tieto.avi.fi/nuorten-syrjaytyminen
[ii] Syrjäytymisen syiden analyysi perustuu THL:n ja Me-säätiön analyysiin. https://beta.tieto.avi.fi/nuorten-syrjaytyminen/tilannekuva?region=6462c11
[iii] Viktor Frankl, Olemisen tarkoitus 1983, Otava.
Comments