Onko sivistys enää arvo?

Suomessa julkistettiin 7.11.2024 Vapaan Sivistystyö ry:n teettämä ensimmäinen sivistysbarometri. Tutkimuksen toteutti E2 ja otoskoko oli Suomen väestöön suhteutettuna kattava (N=1013). Tutkimuksessa oli erittäin positiivista, että lähes 90 prosenttia suomalaisista katsoo, että hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu koulutuksen ja sivistyksen varaan.[i]  Silti kaksi kolmesta suomalaisesta näkee, että yleissivistys on rapautunut.[ii]

Mitä on sivistys?

Suomen kielen professorin Martti Rapolan (1891-1972) mukaan suomenkielen sana sivistys on peräisin vuodelta 1822, kun kirjailija Reinhold von Becker olisi käyttänyt sanoja sivistää ja sivistyä ensimmäisen kerran Turun viikko sanomissa julkaistussa artikkelissaan.[iii] Tätä aiemmin oli 1600-luvulta lähtien käytetty samankaltaisessa merkityksessä sanoja valistaa ja valistua.[iv]  Rapola tuo hyvin artikkelissaan ”Sivistyksen suomenkielinen nimitys”, kuinka sanaa sivistää on käytetty Keski-Suomessa hyvinkin konkreettisissa yhteyksissä, kuten pellavankuitujen puhdistamisen yhteydessä (pellavakuidun sivistelemistä) tai kun joku pukeutui paremmin hän hienosteli eli sivisteli tai huonetta saatettiin viimeistellä tai kohentaa, kyse oli huoneen sivistämisestä. 1800-luvun alussa Keski-Suomessa sana sivistäminen alkaa pikkuhiljaa tarkoittaa tapojen ja ulkonaisen esiintymisen kohentamista, hienostamista ja tahdikkuutta.[v] Vuonna 1844 kirjailija Wolmari Kilpinen ruotsintaa sanan sivistys sanalla bildning ja Elias Lönnrot esittää vuonna 1847, että suomenkielen sivistys sana vastaa merkitykseltään ruotsinkielen sanaa kultur .[vi] Näin Suomen kielen sana sivistys liitetään 1840-luvulla kansainväliseen keskusteluun kasvatuksesta (bildung) ja mielen (hengen) kultivoinnista (cultivation).

Saksalaista filosofia Johan Gottfried Herderiä (1744-1803) voidaan pitää yhtenä keskeisenä vaikuttajana siihen, minkälaisia merkityksiä sanaan sivistys tänä päivänäkin voidaan liittää. Hän toi 1700-luvun loppupuolella kirjoituksissaan esiin ajatusta kokonaisvaltaisesta inhimillisestä kasvusta ja itsensä kehittämisestä (Bildung), jonka pitäisi olla kaiken opiskelun tarkoitus. Oppiminen ei tällöin ole vain tiedon omaksumista vaan kokonaisvaltainen prosessi, joka kehittää ihmistä emotionaalisesti ja moraalisesti paremmaksi. Wilhelm von Humbolt (1767-1835) vei Herderin ideoita käytäntöön yliopistomaailmassa toimiessaan Preussin kulttuuriministeriössä. Myös muualla Euroopassa (mm. Cambridgen uusplatonistit, Shaftesburyn kolmas jaarli Anthony Ashley-Cooper) valistuksen ja romantiikan ihanteiden mukaisesti arvostettiin kokonaisvaltaista esteettistä ja moraalista oppimisprosessia.[vii] Myös Suomessa sanan sivistys varhaisiin käyttöyhteyksiin on liittynyt ajatus tapojen, käytöksen ja moraalisena subjektina kehittymisestä sekä ihmisenä kasvusta ja kehittymisestä. Rapola kiteyttääkin, että sana sivistys viittaa moniulotteiseen prosessiin, joka ilmenee tiedollisena ja taidollisena kehittymisenä sekä esteettisen ja aineellisen tason nousuna, että tunne-elämän ja sosiaalisen käyttäytymisen jalostumisena.[viii] Tässä suhteessa sivistynyt käytös ja sivistyneisyys ilmentää valistuksen arvomaailmaa. Sivistys nähtiin tavoiteltavana arvona suhteessa epäsivistyneeseen käytökseen, karkeisiin tunneilmaisuihin, tietämättömyyteen ja osaamattomuuteen jopa moukkamaisuuteen, brutaaliuteen tai barbaarimaisuuteen.

Onko sivistys enää arvo tänä päivänä?

Sivistysbarometri näyttäisi kertovan, että sivistystä pidetään erittäin korkeana arvona, koska 90 prosenttia vastanneista katsoo, että hyvinvointiyhteiskuntamme on rakennettu koulutuksen ja sivistyksen varaan. Toisaalta sivistysbarometrin mukaan suomalaiset ovat huolissaan elämänhallinnantaitojen (66%), keskustelu- ja viestintätaitojen (45%) sekä tunnetaitojen (44%) rapautumisesta. Näissä taidoissa on nimenomaan kyse sivistyneeseen käytökseen liittyvistä sosiaalisista taidoista. 1700-1800 -luvun sivistyneen ihmisen ideaaliin liittyi voimakkaasti ajatus tunteiden ohjaamisesta ja säätelystä järjen avulla. Nyky-yhteiskunnassa tunteiden säätelyä ja itsehillintää ei nähdä vastaavalla tavalla tavoiteltavana käytösmallina kuin valistusaikana, koska länsimaista kulttuuriamme leimaa voimakas tunne- ja elämyshakuisuus. Tämä voi helposti johtaa myös ylilyönteihin tunneilmaisuissa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.  Tällöin voidaan ajatella, ettei kuulukaan pohtia, mitä seurauksia omilla tunneilmaisuilla on muihin ihmisiin. Jokainen on vastuussa vain itsestään. Näkisin, että tällaisessa ajattelutavassa hylätään hyvinkin tärkeitä sivistyneen käytöksen ideaaleihin liittyviä moraalisia piirteitä. 1700-1800 -luvulla kehittyneen sivistyneen ihmisen keskeisiä piirteitä on ollut juuri itsehillintä, joka merkitsee kykyä tunnistaa omia tunteita  ja kykyä säädellä niitä sosiaaliseen ympäristöön sopiviksi. Yhdysvaltalainen psykologi ja tiedekirjailija Daniel Goleman onkin viisaasti sanonut, että tärkein taito mitä tänä päivänä tarvittaisiin olisi itsehillintä.[ix] Itsehillintä edellyttää omien tunteiden säätelyä, tunteiden tunnistamista ja kykyä arvioida omien tunnereaktioiden ja käyttäytymisen seurauksia. Näkisinkin, että emotivistinen ja elämyshakuinen kulttuurimme on tässä suhteessa yksi niistä tekijöistä, joka purkaa perinteistä sivistyneen ihmisen ihannetta.

Sivistysbarometrin mukaan 66% vastanneista on huolissaan lukutaidon ja luetun ymmärtämisen rapautumisesta. Ymmärrettävästi vastaajat ovat huolissaan tästä, koska lukutaito ja varsinkin luetun ymmärtäminen ovat keskeisiä taitoja, jotka edistävät uuden oppimista, syvällistä kulttuurien, historian ja erilaisten ihmisten ymmärtämistä. Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Tero Karjalainen onkin todennut, että ”Sivistys ei ole vain tietojen ja taitojen kartuttamista; se on syvällistä ymmärrystä ihmisyydestä, kulttuurista ja yhteiskunnasta”[x]  Karjalainen kiteyttää hyvin sivistyksen keskeisen piirteen eli kokonaisvaltaisen ymmärryksen ihmisyydestä, kulttuurista ja yhteiskunnasta. Tällaista kokonaisvaltaista ymmärrystä ei saa, ellei lue monipuolisesti eri kulttuurien eri aikoina kirjoitettuja tekstejä, filosofisia ja kaunokirjallisia tekstejä. Ilman historian ja eri kulttuurien tuntemusta käsitys maailmasta typistyy vain omaan sosiaaliseen ympäristön, yhteiskunnan, median ja sosiaalisen median fokusoimiin kysymyksiin, jotka voivat varsinkin nuorilla hämärtää sitä mikä on olennaista ja mikä ei. Laaja sivistyneisyys, mikä merkitsee ennen kaikkea syvällisempää käsitystä ihmiskunnan historiasta ja kulttuurien kehityksestä, tuo laajempaa perspektiiviä erilaisiin ilmiöihin eikä ole niin sokeasti nyky-yhteiskunnan shokeeraavien uutisten tai mediahälyn vietävänä. Emotivistinen ja elämyshaluinen kulttuurimme on luonnut välittömien palkintojen tukeman kiinnostuksen tietokoneiden ja kännyköiden värikkäisiin liikkuviin kuviin, ääniin ja valoihin. Keskittyminen lukemiseen ja ajatteluun eivät vaikuta yhtä houkuttelevilta, kuin pelien ja somealustojen herättämät tunteet.     

Sivistysbarometrin mukaan vastanneista lähes joka kolmas ( 33%) on huolissaan demokratiataitojen rapautumisesta. Näen tämän myös erittäin ongelmallisena ilmiönä. Demokraattisen yhteiskunnan idea kehittyy pitkälti rinnakkain sivistyneen kansalaisen ihanteen kanssa. Demokratian ihanteeseen liittyy keskeisesti ajatuksia ihmisten moninaisten tarpeiden sovittamisesta poliittisessa päätöksenteossa siten, että saavutetaan erilaisten ihmisten kesken mahdollisimman toimiva, tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen yhteiskunta. Myönnän, että demokratia ja demokratiataidot - sanat ovat hyvin monitulkintaisia ja meillä on erilaisia käsityksiä siitä, mitä nämä sanat tarkoittavat. Tulkitsenkin tässä, että tutkimustulos kertoisi siitä, että vastaajat ovat huolissaan siitä, että erilaisten mielipiteiden ja näkökulmien kuunteleminen ja arvostaminen on heikentynyt. Poliittinen osallistuminen ei kiinnosta, koska se tarkoittaisi kompromissien tekoa, eri tarpeiden huomioonottamista. Kompromissittomuus, mustavalkoisuus ja ehdottomuus näyttäytyy sekä poliitikkojen puheissa että poliittisen toiminnan ulkopuolisten ihmisten keskusteluissa. Yhdysvalloista rantautunut woke-ilmiö kovan ja loukkaavan kompromissittomuuden ja epädemokraattisuuden ilmentymänä. Näkisin, että sivistynyt käytös ja keskustelutyyli näkyy nimenomaan tavassa suhtautua muihin ihmisiin heitä kunnioittaen ja erilaisia mielipiteitä kuunnellen. Sivistynyt ihminen ymmärtää, että kaikkiin mahdollisiin asioihin on löydettävissä monia eri näkökulmia ja omien näkemysten vastaisia mielipiteitä voi kuunnella suvaitsevasti. Näkisinkin, että tekijä nykymaailmassa, joka kyseenalaistaa sivistyneen ihmisen ihannetta, on joustamattoman ja ehdottoman moralismin ihanne, joka näkyy woke-ilmiössä kaikkein voimakkaimmin. Nykyaikaisesta ehdottoman moralismin ihanteesta voisi käyttää myös nimitystä uussuvaitsemattomuuden ihanne:  ”Minä ja minun tapani toimia on ehdottoman oikein ja minulla on siksi oikeus ”herätellä” (woke) muita ihmisiä karkeastikin, jotta he tajuaisivat, kuinka väärin he toimivat.”

Toinen sivistyksen ihanteelle vastakkainen ilmiö on egoismi, erityisesti siinä muodossa, että ihminen kuvittelee olevansa aivan erityisen tärkeä ihmiskunnalle ja tietävänsä jo kaiken. Sivistyneen ihmisen ideaaliin kuuluu tietty nöyryys, joka syntyy sen tiedostamisesta, että nykyistä kulttuuria ja yhteiskuntaa on rakentaneet lukuisat muut ihmiset, mm. arkkitehdit, kauppiaat, maanviljelijät, tiedemiehet, tutkijat, kirjailijat, taiteilijat, uskonnolliset ajattelijat, yhteiskunnalliset ajattelijat ja poliitikot.

Kasvatustieteilijä Esko Korkeakoski katsookin, että sivistys on monitahoinen ilmiö. Sen ydinolemukseen kuuluu vastuunottaminen (itsestä, muista ihmisistä, yhteiskunnasta, luonnosta ja maapallosta kokonaisuutena), uuden oppimisen ja tiedon jano sekä valmius kohdata muita ihmisiä avoimesti.[xi]

Mitä sivistyksen ihanne voisi tarkoittaa tänä päivänä?

Mielestäni sivistyksen ihanne on länsimaisessa kulttuurissa elämisen kautta opittu arvo, joka näkyy käyttäytymisessä, puhetyylissä sekä avoimessa ja suvaitsevassa suhtautumisessa muihin ihmisiin ja uusiin asioihin. Sivistynyt ihminen on kiinnostunut oppimaan uutta ja suhtautuu uusiin asioihin avoimesta. Sivistynyt ihminen osaa aidosti arvostaa eri kulttuurimuotoja, esim. musiikkia, taidetta, tanssia, liikuntaa, kirjallisuutta ja arkkitehtuuria ihmisen luovuuden erilaisina ilmauksina. Sivistykseen kuuluu monipuolinen eri kulttuurien tuntemus ja arvostus. Sivistynyt ihminen ei ole itsekäs oman eduntavoittelija, vaan ymmärtää erilaisista lähtökohdista ja kulttuureista tulevien ihmisten moninaisuutta. Sivistynyt ihminen on suvaitsevainen, eikä käytä tietoisesti muita loukkaavaa ja alatyylistä puhe- tai kirjoitustyyliä.

Mielestäni sivistyksen merkitystä ei tänä päivänä oikein osata arvostaa. Sitä pidetään helposti elitistisenä ja vanhanaikaisena. Se ei sovi yhteen individualismia ja egoismia painottavaan ihannemaailmaan, koska se avautuu kohti muita ihmisiä ja heidän työnsä kunnioitusta. Sivistyksen keskeinen sisältö on mielestäni inhimillisessä suvaitsevuudessa, kyvyssä arvostaa muita ihmisiä ja muiden ihmisten työtä sekä kyvyssä suhtautua heihin tasa-arvoisesti. Sivistys näkyy käyttäytymistavoissa, puhetyylissä ja sanavalinnoissa. Sivistys ilmenee asenteissa, erityisesti avoimuudessa uusia asioita ja ihmisiä kohtaan sekä halukkuudessa oppia uusia asioita. Sivistys näkyy myös kokonaisvaltaisessa elämän merkityksellisyyden kokemuksessa. Sivistynyt ihminen osaa arvostaa erilaisia hienovaraisia arkisia esteettisiä kokemuksia, esim. liittyen luonnon kokemiseen, tuoksuihin ja maku aistimuksiin. Tämä edellyttää kykyä olla läsnä ja kykyä ymmärtää, että muut ihmiset ja erilaiset kokemukset eivät ole itsestäänselvyyksiä. Sivistynyt ihminen osaa tunnistaa historiallista jatkumoa eri tyylien, taiteen, musiikin alan tai arkkitehtuurin teosten tyylien välillä. Ennen kaikkea sivistynyt ihminen ymmärtää, että kulttuurien ja yhteiskuntien kehitys edellyttää lukemattomien ihmisten yhteistyötä ja luovuutta, yksi ihminen ei tätä maailmaa rakenna, vaan kaikki yhdessä tuo oman lisänsä siihen kokonaisuuteen, jossa olemme osallisia. Muiden arvon myöntäminen ei tee omaa elämää ja tavoitteita tarpeettomiksi, vaan yhdessä kaikki ihmiset, eläimet ja luonto kokonaisuutena muodostavat arvokkaan kokonaisuuden.

[i] Sivistysbarometri 2024, https://peda.net/yhdistykset/vst/mediasivu-faktaa-vapaasta-sivistystyosta-suomi-svenska/tervetuloa-valkommen/sivistysbarometri-vapaa-sivistystyo-e2-tutkimus-7.11.2024:file/download/26a5e18f47ad3f21a235bfa884e27cf3ddf51b95/Sivistysbarometri%202024_Vapaa%20Sivistysty%C3%B6%2007.11.2024.pdf

[ii] emt.

[iii] Martti Rapola ”Sivistyksen suomenkielinen nimitys” https://kielikello.fi/sivistyksen-suomenkielinen-nimitys/

[iv] emt.

[v] emt.

[vi] emt.

[vii] Jerome Kaihari, Sujektifikaatio ja Bildung – Näkökulma itseksi tulemisen ja sivistyksen yhteydestä, Tampereen yliopisto, pro-gradututkielma 2024, s 54-58. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/154487/KaihariJerome.pdf?sequence=2&isAllowed=y

[viii] Martti Rapola ”Sivistyksen suomenkielinen nimitys” https://kielikello.fi/sivistyksen-suomenkielinen-nimitys/

[ix] Daniel Goleman, Tunneäly- Lahjakkuuden koko kuva (1997), Otava.

[x] Tero Karjalainen, Mitä on sivistys?, Akatiimi 4/2024.

[xi] Esko Korkeakoski Huutoja Sivistyksen puolesta 2021, 34-35.