Yle uutisoi 12.11.2024, että ”Poliittinen keskustelu herättää vihaa yli puolessa suomalaisista”. Otsikko on johdettu E2 tutkimuksen ”Miten meillä menee?” raportista.[i] Kyseisen tutkimusraportin mukaan 52% suomalaisista kokee poliittisen keskustelun herättävän heissä vihaa. Epäilemättä politiikka on aina herättänyt intohimoja, mutta voidaan kysyä myös missä määrin media ja erityisesti sosiaalisen median poliittisesti kuplautuneet yhteisöt provosoivat kielteistä politiikkakuvaa? Medialla on erittäin tärkeä rooli yhteiskunnassa siinä, että se tuo esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, valvoo vallankäyttäjien toimintaa ja tuo julki vallan väärinkäyttämistä, mutta keskityttäessä epäkohtien esiin nostamiseen jää myös helposti huomaamatta kuinka poliittisilla päätöksillä on rakennettu Suomessa hyvää yhteiskuntaa.
Useiden yhteiskuntia vertailevien tutkimusten mukaan Suomi on yksi vähiten korruptoituneista maista ja meillä on todellinen hyvinvointiyhteiskunta.[ii] Suomessa on nykyisistä haasteista huolimatta poikkeuksellisen erinomainen terveydenhoitojärjestelmä, sosiaalipalvelut, koulutusjärjestelmä, riippumaton oikeusjärjestelmä ja kansanedustajamme on valittu demokraattisilla vaaleilla. Useat yhteiskuntia vertailevat tutkimukset ovat osoittaneet, että Suomessa, kuten muissakin Pohjoismaissa, on erityisen hyvät edellytykset hyvälle elämälle. Muun muassa YK:n onnellisuustutkimusten mukaan Suomi tarjoaa erinomaisen yhteiskunnallisen mahdollisuuden hyvään elämään suhteessa muihin maihin. Vaikka suomalaiset itse eivät koe olevansa onnellisia, meidän yhteiskuntarakenteemme antaa yhden parhaimmista mahdollisuuksista onnellisuuteen ja hyvinvointiin nykyisessäkin historiallisessa tilanteessa. Tietenkin on aina kehitettävää, mutta olisi hyvä pitää mielessä suurempi mittakaava, eli ymmärtää suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia suhteessa lukuisiin muihin maailman valtioihin ja toisaalta myös tunnistaa se elintason nousu mikä on tapahtunut Suomessa viimeisen 100 vuoden sisällä. Tärkeimpiä vahvuuksia ovat monipuoluejärjestelmä, hyvin toimiva demokraattinen päätöksenteko ja vallan jakaminen kuntatasolle.
Provokatiiviset, tunteita herättävät, sekä erityisesti pelkoa ja huolta herättävät otsikot myyvät iltapäivälehtiä ja tämä sama logiikka toimii sosiaalisessa mediassa. Julkisella medialla on suuri vaikutus ihmisten mielipiteisiin ja se voi vahvistaa luottamusta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, mutta voi myös purkaa sitä. Vapaa media on vapaan demokraattisen yhteiskunnan keskeinen ilmentymä ja demokraattisen keskustelun ylläpitäjä. Kuitenkin se voi yksipuolisesti kriittiseen rooliinsa tukeutuessaan ruokkia sitä, että kansalaisilta häviää luottamus demokraattiseen päätöksentekoon. En ole ainoa,[iii] joka toivoo, että media uutisoisi enemmän myös positiivisesta kehityksestä, esimerkiksi miten poliittisilla päätöksillä on vaikutettu myönteisesti suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen. Suomessa viimeaikaiset poliittiset päätökset ovat vaikuttaneet esimerkiksi siihen, että sähköntuotanto on siirtynyt ympäristöystävällisemmäksi. Tilastokeskuksen mukaan tänäkin vuonna uusiutuvien energialähteiden käyttö on Suomessa lisääntynyt 6%.[iv] Samoin näen erittäin tärkeinä sellaiset pitkän linjan poliittiset päätökset, jotka ovat kohdentaneet tutkimusrahoitusta kestävän kehityksen hankkeisiin ja innovaatioihin. Poliittiset päätökset ovat myös Suomen monin tavoin tasa-arvoa tukevan koulujärjestelmän takana. Kaikilla lapsilla on taloudellisesta asemasta riippumatta mahdollisuus opiskella peruskoulu ja toisen asteen koulutus ilmaiseksi. Myöskään korkeakouluopintoihin osallistumiseen ei ole taloudellisia esteitä, toisin kuin monissa maissa on. Suomessa tehdyt poliittiset päätökset tukevat kansalaisten vapautta valita oman elämänsä suunta, mitä haluaa opiskella ja mitä työtä tehdä. Suomessa vallitsee siis laaja mielipiteiden vapaus ja tasa-arvoiset mahdollisuudet koulutukseen ja työhön. Näiden asioiden arvo unohtuu yleiskriittisessä ilmapiirissä valitettavan helposti.
Ongelman ydin on siinä, miten media onnistuu pysymään yhteiskuntaa rakentavan ja kehittävän kriittisyyden puolella eikä median kriittisyys johda yleiseen kyynisyyteen kaikkea poliittista toimintaa kohtaan. Kansalaisten yleinen kyynisyys, epäluottamus ja jopa vihamielisyys poliittista päätöksentekoa kohtaan voi pahimmillaan jopa luoda pohjaa mahdolliselle epädemokraattiselle liikehdinnälle, kuten näemme Yhdysvalloissa tapahtuneen.
[ii] viimeisen kymmenen vuoden aikana YK:n Onnellisuusraportit. https://worldhappiness.report/
[iii] Rutger Bregman, Hyvän historia, Atena 2020.
Opmerkingen