top of page

Kuinka paljon käytäisiin sotia, jos sodanjulistajat joutuisivat itse kantamaan sodan eturintamassa vastuun päätöksistään?

marikaenwald

Haluan herätellä lukijaani pohtimaan ratkaisuehdotuksia sodankäyntiin liittyvään moraaliseen ja  eksistentiaaliseen epäsymmetriaan. Hyökkäyssodankäynnistä päättävät voivat elää täysin suojassa sodan vaaroilta ja laittaa muiden elämän alttiiksi haavoittumiselle ja kuolemalle. Venäjän presidentin Vladimir Putinin toiminta on tästä elävä esimerkki. Tämä epäsymmetria on todennäköisesti ristiriidassa useimpien ihmisten moraalitajun kanssa. Millä oikeudella toinen ihminen (hallitsija tai diktaattori) tai ryhmä voi päättää muiden ihmisten elämästä ja turvallisuudesta niin radikaalilla tavalla?


YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaan ”Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan” (1.artikla) ja ”kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen (3.artikla). Viittaan moraalifilosofisena lähtökohtana YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen julistukseen sen takia, että siinä esitetyt moraalin periaatteet ovat maailmanlaajuisesti hyväksytty lähes kaikissa maissa. Näin ollen sen katsotaan ilmentävän eri kulttuurien hyväksymiä moraalisia perusperiaatteita.


Hyökkäyssodan kohdalla vallitsee selkeä epätasa-arvo kansalaisten ja sodasta päättävien välillä. Sodasta vastuussa olevat henkilöt mielletään arvokkaammiksi, jopa siinä määrin, että he voivat päättää, että lukemattomilta kansalaisilta viedään henkilökohtainen oikeus turvaan, vapauteen ja elämään. Pieni joukko päättää suuremman joukon elämästä. Tätä keskustelua on käyty Yhdysvalloissa useampaankin kertaan mm. Vietnamin sodan yhteydessä ja Irakin sekä Afganistanin sodan yhteyksissä erityisesti siinä muodossa, että on kysytty miksi vaikkapa senaattorien asepalveluksen suorittaneet lapset eivät ole osallistuneet näihin konflikteihin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Miksi ne, jotka päättävät sodista, istuvat turvassa sodan kauhuilta, haavoittumiselta ja kuolemalta ja voivat pakottaa muut taistelemaan ja kuolemaan heidän puolestaan?


Tänä päivänä käydään kiivasta keskustelua erilaisista ihmisoikeuskysymyksistä ja epäoikeudenmukaisuuksista, mutta sodankäyntiin liittyvistä ihmisoikeuskysymyksistä ei juurikaan keskustella. Se voi johtua siitä, että Euroopassa ajatus hyökkäyssodasta vaikutti niin pitkään kaukaiselta ajatukselta. Euroopan valtioissa oli voitu tuudittautua jo pitkään ajatukseen, että Euroopan valtioilla ei ole intressiä hyökätä toiseen Euroopan maahan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kuitenkin rikkonut meiltä tämän illuusion.

Venäjän hyökkäyssota on herättänyt meissä useimmissa toiveen, että venäläiset itse nousisivat vastustamaan Putinin harjoittamaa raakalaismaista sotaa, jossa toteutuu erittäin vahvasti moraalinen epäsymmetria: ihmisoikeuksia ja elämää loukkaava suhtautuminen omia ja Ukrainan kansalaisia kohtaan. Todennäköisesti suuri osa venäläisistä ei tunnista omaan kansaan liittyvää raakaa ihmisoikeuksien ja elämän loukkausta, jota Putinin hallinto harjoittaa. Toiset ehkä tunnistavatkin, mutta eivät uskalla vastustaa, koska vastustus johtaisi todennäköiseen vangitsemiseen, kidutukseen tai kuolemaan. Venäläisten umpikuja sai minut pohtimaan, missä määrin kansalaisten oikeuksia voisi vahvistaa. Klassiset yhteiskuntasopimukset tarjoavat mielestäni yhden mahdollisuuden.


Klassisten yhteiskuntasopimusten mukaan hallitsijan ja valtion keskeinen tehtävä on suojella kansalaistensa elämää. Mikäli he eivät onnistu tässä tehtävässään, kansalaisilla on oikeus järjestää uudet vaalit ja valita keskuudestaan uusi hallitsija ja kansanedustajat. Hyökkäyssota on ehdottomasti tilanne, jossa kansalaisten oikeus elämään tulee tarpeettomasti uhatuksi. Niinpä kansalaisilla tulisi olla oikeus ottaa valta pois tällaiselta hallitsijalta, joka on valmis uhraamaan kansalaisiaan.  Tähän voisi liittää myös ehdon, että jokainen hallitsija ja kansanedustajat, jotka julistaisivat sodan tai lähtisivät ilman ilmoitusta hyökkäämään ja valloittamaan toista maata, joutuisivat itse taistelemaan rintamalla etujoukoissa ja siten tuntemaan eksistentiaalisesti päätöksensä seuraukset. Mikäli hallitsijat ja sodasta päättäneet eivät osallistuisi sotaan eturintamassa, vaan lähettäisivät pelkurimaisesti vain omia kansalaisiaan sotimaan, kansalaisilla olisi oikeus ottaa tällaisilta vallanpitäjiltä valta pois, koska he eivät kantaisi henkilökohtaista vastuuta sodankäynnistä.  Kansalaisilla olisi tällöin legitiimi oikeus järjestää uudet vaalit, koska hallitsija/valtaapitävät eivät suojele heidän elämäänsä. Tämä ehkäisisi monien sotien syttymistä, koska päättäjät olisivat eksistentiaalisessa vastuussa päätöksistään. Toisaalta mikäli hyökkäyssotaan vienyt hallitsija ja valtaapitävät taistelisivat etujoukoissa, heidän elämänsä voisi olla melko lyhyt ja hyökkäyssota saattaisi sitä kautta myös loppua lyhyeen.


Tällainen yhteiskuntasopimus saisi monet hallitsijat pohtimaan nykyistä vakavammin kannattaako toiseen maahan hyökätä. Sama eksistentiaalinen vastuu ja eturintamassa sotiminen ei koskisi puolustavien maiden hallitsijoita ja sodasta päättäviä tahoja, koska hallitsijan tulee toimia kansan edustajana ja valtion olemassaolon symbolina. Puolustavan valtion hallitsijan ja häntä avustavien ministereiden ja muiden asiantuntijoiden keskeinen tehtävä olisi käydä neuvotteluita rauhan aikaansaamiseksi ja tuen saamiseksi muiden maiden kanssa, kuten tänä päivänäkin tapahtuu.


Tällä hetkellä on olemassa hyökkäävää valtiota koskeva kansainvälinen lainsäädäntö, jonka pohjalta hyökkäyssotaan maansa vieneet valtionjohtajat ja päättäjät joutuvat kansainvälisen oikeuden eteen vastaamaan teoistaan. Kansainvälisen tuomioistuimen pelote, sotakorvausten pelote tai talouspakotteet hillitsevät kuitenkin yllättävän vähän tämän päivän hyökkäyssotaa käyviä hallitsijoita, esim. Vladimir Putinia. Voimakkaampi tarve rauhaan voisi ehkä syntyä, jos hyökkäyssotaan vievä hallitsija olisi oman kansan edessä vahvemmin vastuussa ja asettaisi oman henkensä alttiiksi omien uskomustensa vuoksi. Näin esimerkiksi tänä päivänä Venäjällä kansalaiset voisivat todeta nykyisen hallitsijan kykenemättömäksi kantamaan eksistentiaalista vastuuta valinnoistaan, koska hän pelkurimaisesti lähettää muita sotimaan, kokematta eturintaman kärsimystä itse.


Voisin kuvitella, että olisi mahdollista muotoilla kansainvälinen sopimus, joka vahvistaisi kansalaisten oikeustajua ja käsitystä omista oikeuksistaan hyökkäyssotaa käyvässä maassa. Kansainvälisessä sopimuksessa olisi määritelty tilanteet, joissa kansalaiset voivat legitiimisti järjestää uudet vaalit ja proseduurit, miten tällaisessa tilanteessa edettäisiin. Kansainväliset ihmisoikeussopimukset eivät takaa oikeuksien toteutumista, vaan niitä rikotaan jatkuvasti kaikkialla maailmassa, mutta näen, että ne toimivat silti ihmisiä voimaannuttavana tekijänä. Ne tarjoavat moraalisen kiinnekohdan, johon vedota epäoikeudenmukaisissa tilanteissa. Nykyistä tilannetta, jossa katsotaan, että hallitsija ja sodasta päättävät voivat tehdä päätöksiä muiden elämästä joutumatta itse kokemaan sodan kauheuksia, voidaan pitää ihmisoikeuskysymyksenä, jossa kansalaisten elämä ei ole tasa-arvoinen valtaapitävien kanssa. Kansainvälinen sopimus, jossa kansalaiset saavat viedä vallan hallitsijalta, mikäli hallitsija ei kunnioita ja suojele heidän elämäänsä ja käyttää heidän elämäänsä omien valtapyrkimysten välineenä, voisi osaltaan ehkäistä sotien syttymistä.


Joskus uskomattomilta kuulostavat ideat hyväksytään yllättävän nopeasti globaalistikin, kun suurin osa ihmisistä kokee kysymyksen oikeudenmukaisuuskysymyksenä.  Yksi tuore esimerkki kansainvälisestä sopimuksesta, johon kukaan ei muutama vuosi sitten voinut uskoa, on globaali vähimmäisvero (Global Minimum Tax). Yli 136 maata on allekirjoittanut kansainvälisen sopimuksen (Global Agreement on Corporate Taxation), jonka mukaan kaikki maat sitoutuvat 15% minimiverotukseen kaikille yhtiöille. Näin voidaan vähentää monikansallisten yhtiöiden harjoittamaa verosuunnittelua ja tulojen siirtoa niihin maihin, joissa veroa ei joudu maksamaan. (https://www.oecd.org/en/topics/global-minimum-tax.html)

 


 

5 views0 comments

Recent Posts

See All

Comments


Yhteystiedot:
marika.enwald@gmail.com

gsm: 0400 765954
  • Facebook
  • Twitter
  • LinkedIn
bottom of page